Metsän asukit: Itsenäisyyspäivän rientoja.

Eilen pakastin taas hirviäijiltä tulleet lihat/luut ja Cara pisti tästä syystä bileet pystyyn. Sai pienen hirven luun ja vähän lihan palasia sillon tällön ja yritti väittää et "Anna mulle, anna mulle. En oo KOSKAAN saanu mitään, enkä ainakaan tänään vielä yhtään". Raja oli kuitenkin vedettävä kun neiti ei kuitenkaan pahemmin vielä ole mitään saanut, vaikka jo enemmänn on lihaa saanut syödä. Siitä rajan vedosta Cara ei ollut samaa mieltä. Pakastettavaa tulikin sen verran, että piti laittaa toinen pakastin päälle ja siinä vaiheessa oli kaikki 15 sorkkaa vielä pussittamatta. Geenakin oli päässyt osingoille tai käynyt ryöstöretkellä, kun näytti taas ihan tynnyriltä.

Ja mitä ihanuutta eilen satoi ENSILUMI <3 eihän sitä paljoa tullut, mutta tuli kuitenkin. Sen vuoksi oli sitten ihan oikeesti PAKKO lähteä tänään aamulla koirien kanssa lenkille pellolle. Ja siinä lenkissä sitä jännistystä sitten riittikin. Ensin herra ja rouva lähti lintuja jahtaamaan. Testasin pari kertaa, että tuleeko Cara kutsusta luo vaikka on niinkin mielenkiintoista tekemistä, mutta se tuli eikä tarvinnu kertaa enempää pyytää luokse <3 Toinen tilanne, joka miltei aiheutti hetkellisen sydämmen pysähdyksen oli se kun 30 m päässä meistä viereisellä pellolla pomppi peura metsä saarekkeesta metsään. Kutsuin äkkiä Caran luo ja se TULI heti eikä ajatellutkaan lähtevänsä perään <3 Tämä loi lisä uskoa Caraan, päivä päivältä luotan siihen enemmän, että kyllä se kuuntelee (koputtaa puuta). Kunnes joku päivä se ei kuuntelekkaan, mutta toisaalta sitä on ihan turha murehtia tässä vaiheessa. Huomenna Caran kanssa tääs koirapäiväkoti elämästä nauttimaan ja saa nähdä kenet Cara huomenna saa lenkki kaverikseen. Tässä nyt vielä vähän kuvia tämän aamuisesta peltolenkistä.