Anteeksi

Näköjään se blogi tuli vaan alotettua ja tuo jatko on ollut vähän huonoa. Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni taas niskasta kiinni ja kirjottaa pikku postauksen tänne. Ja mitä tällä välillä on tapahtunut. Tuohon aikaan on mahtunut niin iloja kuin suruja, rakkaan mentyksiä ja rakkaan syntymää.

Elikkäs  13.7. naapuriimme HoCaDogs syntyi kissalapsia. Joista meille muutti 11.9. pieni punavalkoinen kolli-poika Hugo. Hugo on oikea sydäntensulattaja, joka kehrää kuin helikopteri, syö kuin elefantti, nuolee kuin koira, on 24/7 hirmumyrsky joka saa suurta tuhoa aikaan ja tavottoman seurallinen ja läheisyyden kaipuinen. Se mitä veljeni 4v. on sanonut, että Hilla on äiti, Hemmo on isä ja Hugo on vauva, pitää aika lailla paikkaansa. Hilla otti Hugon omakseen heti kun poik meille saapui ja Hemmo samoin vaikka vaatikin hieman enmmän sulattelu aikaa, mitä Hilla. Enää en voisi kuvitella elämääni ilman Hugoa. Kiitos tästä ihanasta kissa-lapsesta joka meille suotiin, kuuluu Hugon Ronja äidill sekä naapureille jotka jaksoivat näitä kakaroita koko 10 viikkoa <3 .

Ronja äiti ja kissa-vauvat 2vk

Hugo 3vk, "kasvattjallaan"

Hugo 10vk, mukana koulussa

 

 

Hugo 3kk, jällee mukana koulussa

Ja jotta iloja ei olisi liikaa tähän väliin tulee yksi suurimmista menetyksistäni. 16.8. rakas koiramme Tatu loetettiin, pitkään jatkuneen selkävaivan vuoksi. Diagnoosi eäily oli lumbsakraalistenoosi, cauda equina -syndrooma.Tämä voi johtua synynnäisestä ahtaasta selkäydinkanavasta, nivelsiteiden hypertrofiasta, välilevysairaudesta, luupiikkien aiheuttamasta puristuksesta tai nikamien välisestä yliliikkuvuudest. (Synnynnäinen tai vamman aiheuttama.) Oikeastaan ainoa hoito olisi ollut leikkaushoito ja siihn emm ryhtyneet. Tatu eli hyvän ja onnellisen elämän. Viimeinen lahja rakkaalle ystävälle oli päästä se kivuista ja lähettää rakas viimeiselle matkalleen. Päätös oli yksi raskaimmista, mutta ainoa oikea päätös tässä tilanteessa. Moni täällä jäi kaipaamaan pikkuista. Tuskaa lievittää kuitenkin se, että tietää tehneensä oikein ja Tatun on nyt hyvä olla. Tässä muutama kuva Tatun elämän varrelta.

2007

2009

2010

Vesipeto

2011 Viimeinen kevät yhdessä.

2011

Tällä kertaa ei ollut onnellinen loppu, mutta tähän päättyy tämän kertainen postaus ja toivottavast seuraavaan on lyhyempi aika mitä viimeeksi.