On koittanut aika päästää pois ystävä rakkain

Nyt kun on päästy pahimman surun yli pystyn kirjoittamaan tämän päivityksen, jota en koskaan olisi halunnut joutua kirjoittamaan.

Päivänä kauniin kesäisen, hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton. Sen aina tietää, että eron hetki koittaa, mutta ei sitä silti osaa niin käsittää ennen kun sen aika oikeasti tulee. Siinä se rakkaus mitataan kun tietää milloin on aika päästää pois ystävä kaikkein rakkain<3

6.6.2013 viime viikon torstaina oli aika päästä rakas ystävä viimeiselle matkalleen. Päättyi 11 vuoden yhteinen taival, kun rakas toope tyttömme Kreivittären "Geena" Georgina lähti viimeiselle matkalleen. Nyt saa tyttö jahdata peuroja ja pupuja ilman, että kipu sitä hidastaa. Ikävä on suuri ja suunnaton, nyt tekee kipeää ja tuntuu, että mitä ikinä tekeekään, ajattelee, näkee niin kaikki vain tuo muistot Geenasta mieleen. Geena opetti niin paljon elämästä, siitä millaista on olla koiran "omistaja". Jo elämän ensimetreillä Geena taisteli elämästä ja kuolemasta kun ensimmäinen rokotus aiheutti pahat reaktiot koko pentueelle ja ne olivat vähällä koitua Geenan kohtaloksi, mutta sitkeä tyttö oli päättänyt ettei aika ole vielä. Geena oli aina suojelemassa pienempiä, vaikka olisi itse pelännyt kuinkaplajon. Geena oli kuin kuminukke jonka sai vaikka vääntääsolmuun. Pikkuinen keksi aina jos jonkin näköistä jekku ja pahantekoa, ja oli mitä ovelin ei koskaan paljastanu esim. sitä mistä oli pääsyt aitojen ulkopuolelle. Mikään ei tuntunu rauta rouvaa pidättelevän häkistä  kaluttiin ulos, tarhan seiniin järsittiin reiät ja karattiin, aitojen alle kaivettiin kuoppa. Saatiin usein harmaita hiuksia kun pohdittiin että mistä se nyt taas on karannut. Geena rakati yli kaiken pyörälenkkejä ja uimista. Kävimme yhdessä eläintehhoitaja koulutuksen kunnialla loppuun. Minä hoidin itse opiskelun ja Geena hoiti usein esimerkkikoiran virkaa. Tuon kolmen vuoden aikana Geena valloitti niin monen ihmisen sydämmen ja samalla jätti yhtämonta ihmistä lähtiessään kaipaamaan. Geena tuntui olevan jo ell. vakio asiakas milloin verikorva, milloin iho-ongelma, milloin tassut rikki, milloin sitä ja milloin tätä. Geena oli oma pikku temppukoirani jolle opetin jos jonkin näköistä temppua, oli niin kiva kun oppi nopeasti ja muisti oppimansa pitkään. Geena sai pitkän ja onnellisen elämänsä aikana monia uusia ystäviä, mutta moni on jo nukkunut pois. Tärkeimmät ystävät omien karvakavereiden Tatun, Astan, Saran, (Sakken, Devin, Haltin ja Norin) lisäksi olivat varmasti koulussa tavatut kaverit suomenlapinkoira Nana, bordercollie Kito, saksanseisoja Ilona, cocceri Arttu ja moni moni muu tärekintä unohtamatta eli siskoa Giaa. Niin paljon on hyviä muistoja joiden kanssa jaksaa vielä pitkälle. En vieläkään oikein tajua että Geena todellakin on poissa, en enää koskaan voi nauraa höpsölle vanhalle mummo koiralle. Joskus se kuitenkin on vain päästää irti ja jatkaa elämää yksin ilman ystävää, onneksi tuoeksi jäi vielä moni rakas tassu terapeutti ja mitä tekisinkään ilman rakkaiden ystävien tukea. 

I <3 you 4ever

LEPÄÄ RAUHASSA YSTÄVÄ! Vie mennessäsi terveiset Minnille, Deville, Sakkelle, Astalle, Hallalle, Tatulle, Diwalle ja Pomolle. 

Päivät kuluu, elämä jatkuu, mutta sinä et unohdu koskaan. Toista saman laista teräs-mummoa yhtä kultaisella sydämmellä ei voi löytää olet ystävä ainutlaatuinen <3 <3 

Lukijat, olen pahoillani että jouduin kirjoittamaan tämän teidän luettavaksi. 

Lupasin teille tiheämpää päivitys väliä, mutta toivottaan ensi päivityksen olevan hieman iloisempi. 

AIKA PARANTAA HAAVAT JA ELÄMÄ JATKUU, eläkä karvaystävienne kanssa kaikki aika mitä teillä on täysillä, sillä se ei ole ikuista <3